Uudesta kehitteillä olevasta äänilevytyypistä kerrottiin julkisuudessa vuonna 1979, kun hanketta valmistelivat Philips ja Sony. Kyseessä oli CD eli Compact Disc. Se esiteltiin Tokiossa vuonna 1982 ja maailmanlaajuisesti se tuotiin markkinoille vuonna 1983. Levyn suurin etu oli sen kompakti paketointi; siihen saatiin mahtumaan huomattavasti enemmän materiaalia mitä aiemmin vinyylille tai kasetille.Myynnissä oleville levyille on tallennettu valmiiksi dataa eli ääntä. Niitä ei voi kasettien tavoin käyttää uudelleen, eli jo olemassa olevan äänen päälle ei voinut enää tallettaa. Alussa markkinoilla oli ainoastaan soittavia CD-asemia, mutta 1990-luvun taitteessa tallentavat asemat yleistyivät ja mahdollistivat kopioimisen. Tällöin markkinoille ilmestyivät myös tyhjät levykkeet, joita voitiin alkaa käyttää materiaalin tallentamiseen kotona.CD:n kompaktin paketin lisäksi yksi sen eduista verrattuna vinyyliin ja kasettiin oli sen kestävyys. Poiketen edellisistä, CD:ssä eivät nauhat venyneet tai katkenneet eikä levy kärsinyt yhtä herkästi naarmuista tai kuumuudesta kuin vinyyli.CD-levyn kopiointia vastaan on pyritty keksimään erilaisia koodauksia ja varmennuksia, mutta musiikin kopiointi ja piraattituotteiden myynti on monissa maissa arkipäivää. CD-levyjen myynti on kuitenkin romahtanut viime vuosina. Erilaiset musiikin streamaus-palvelut ovat syrjäyttäneet perinteiset musiikkitallenteet. Moni kuuntelee mieluusti musiikkia niin puhelimen kuin tietokoneenkin kautta suoraan palvelusta, josta on helppo valita soittolistoja ja vaihdella artisteja ja kappaleita helposti. Nämä keinot eivät tarvitse aiempien tallenteiden tavoin itse tallennuslevykettä, vaan pelkän internetyhteyden.