DVD:n historia

261365-tv-remote-control

DVD on yleisin kotikäytössä oleva levitysformaatti, ja se näyttää erehdyttävästi samalta kuin CD. 1990-luvulla suuret yritykset olivat jakautuneet tukemaan kahta eri massamuististandardia. Monella oli hyvässä muistissaan VHS:n ja Betamaxin ongelma ja sen aiheuttamalta formaattisodalta haluttiin välttyä. IBM onnistui liittämään kaikki yhteen ja markkinoille tuotiin vuonna 1995 DVD-formaatti.

Alussa DVD-soittimet olivat hinnakkaita ja myydyt levyt olivat pieni osa muista markkinoista. VHS:n aikakausi oli vielä voimissaan ja moni kartteli uutta keksintöä. Alussa soittimien ja levyjen hinnat olivat kovat, ja vain marginaaliryhmällä niihin oli varaa. Pian hinnat kuitenkin tipahtivat ja vuoteen 2005 tultaessa DVD oli syrjäyttänyt entiset soittimet ja levyt.

DVD tarjosi aiempaan verrattuna huomattavasti laadukkaamman viihdekokemuksen. Verrattuna VHS-kasettiin DVD oli kompakti, kuvan ja äänen laatutaso moninkertaisesti parempaa ja sen tarjoama interaktiivisuuden mahdollisuus antoi lupauksen tulevaisuuden mullistuksista alalla. DVD loi mahdollisuuksia jo kompaktin kokonsa ansiosta se oli mahdollista postittaa. Monet yritykset alkoivat käyttää siihen pakattua tietoa mainosmateriaalina tai yrityksen välisessä viestinnässä. DVD-levykkeelle saatiin tallennettua hurja määrä tietoa verrattuna huomattavasti kookkaammalle VHS-nauhalle.

Pian DVD oli kaikkien ulottuvilla. Nauhureiden hinnat laskivat ja niin vuokraamot kuin myös kaupat myivät ainoastaan DVD-tuotteita. DVD-elokuvat ja -soittimet koodattiin eri aluekoodeilla, joilla pyrittiin välttämään piratismia. Yksi suurimmiksi nousseista ongelmista olikin elokuvien ja DVD-materiaalien helppo kopioiminen. Koodeja opittiin murtamaan ja pian piraattituotteet levisivät monin paikoin yhtä nopeasti kuin uudet elokuvat ehtivät elokuvateattereihin.