Vuonna 1976 JVC julkaisi VHS-kasetin, joka mahdollisti elokuvien katselun kotona. Sony oli kehitellyt VHS:n kanssa kilpailleen Betamax, kasetin joka oli kooltaan pienempi mutta siihen mahtui vähemmin materiaalia. Alussa VHS-kasettien maksimipituus oli 120 minuuttia, kasvaen myöhemmin 240 minuuttiin, mikä viimeistään sinetöi kasetin voiton Betamaxista.Vaikka VHS toi elokuvat koteihin, oli silläkin omat ongelmansa. Sen kuvanlaatua ja äänentoistoa pyrittiin parantamaan eri tavoin, mutta mainittavaa parannusta ei saatu aikaan: elokuvaelämystä häiritsi usein kohina. VHS-kasetti oli melko kookas, joten sen postitus ja kuljetus veivät tilaa.1980-luvulla kotivideonauhurit löivät kuitenkin laajalti läpi ja lukuisia videovuokraamoita nousi pienempiinkin kaupunkeihin. Ensimmäiset videonauhurit oli myyty Suomessa vuonna 1978 ja seuraavalla vuosikymmenellä suosio kiihtyi. Vuonna 2004 yli 50 % suomalaisista kotitalouksista omisti videonauhurin.Videovuokraamoissa oli tarjolla elokuvia koko perheelle ja jokaiselle jotakin. Ajan trendiin kuului viikonloppuvisiitti vuokraamoon. Suurille amerikkalaisille elokuvayhtiöille kotinauhurit olivat kuitenkin vakava uhka. Asiakkaiden määrä teattereissa väheni ja elokuvien katselu arkipäiväistyi, kun sitä oli mahdollista tehdä omalla kotisohvalla. Nauhureita yritettiin jopa kieltää, mutta yritys jäi laihaksi.2000-luvulla VHS-kasettien suosio romahti. Sen olivat korvanneet laadullisesti paremmat tallennetyypit. Soittimien ja kasettien sijaan nykyisin elokuvien suosituin väylä on suoraan internetistä lataaminen. Ensimmäisenä markkinoille kasetin tuonut JVC oli myös niiden viimeinen valmistaja; kasetin elinkaari jatkui vuodesta 1976 aina vuoteen 2008, jolloin JVC ilmoitti lopettavansa nauhureiden valmistamisen. Tuona aikana yrityksen kerrotaan myyneen noin 50 miljoonaa videonauhuria.